Kelo

Ihmissilmää - ainakin omaani - viehättää kovasti keloutunut vanha puu. Sen väri ja sävyt, muodot sekä pinnan karheus. Pohjoisessa, josta kuvakin on, puu on erilaista, aidompaa keloa, mutta etelänkin kelot viehättävät samalla lailla.

Tälläisestä puusta tulee tunne kunnioittamisesta, vanhan ja kokeneen arvostamisesta. Ahavoitunut runko kertoo tarinan, jota voi vain arvailla. Karisseet oksat. Maailmalle lentäneet siemenet. Koetut myrskyt ja lumen painot.

Miksi tuo tunne? Saman tapainen fiilis tulee oikein suuren tai hyvin vänkyräisen puun luona. Onko geeneissä luonnonvalinta jossain vaiheessa suosinut vanhan puun arvostamista? Vai onko kasvatuksessani ollut jokin peruslinja iän kunnioittamisesta? Jälkimäistä varmaan on ollut, mutta ehdotonta vastausta ei  tässä kyllä ole esittää.

Sehän on "vain puuta"- joku voi sanoa. Tietysti peruslähtökohta, onko olemassa "vain puuta", arvelluttaa. Eläviä organismeja, elollisia kanssakulkijoitahan ne ovat. Mutta onko näin sanojalla erilainen elämän kokemus vai perimä muutoin toisenlainen.

Onko keloutunut tai harmaantunut puu sitten kuollut. Varmasti sen pinnalla ja sisuksissakin on elämää, kasveja, sieniä, jäkäliä ja eläimiä. Nousisiko sieltä syy tykästymiseeni. Monimuotoisuuden säilyttäjä, tärkeä elämän säilyttäjä vaikka ei enää itse yhteytäkään. Ja sitä kautta tärkeä oman lajinikin kannalta.

Mikä on Sinun suhteesi vanhaan harmaaseen puuhun?

Murhaajan katumus

Pressuhallin alta puita pois. Mäntyjä pääosin, nuoria, korkeintaan kolmekymppisiä. Pahaa teki.

Pieni ihmisen hellyyden osoitus, taputus, ennen tappamista moottorisahalla. Jonkun tiedon mukaan puilla on juurissa vielä elämää jonkin aikaa, vaikka runko kaadetaan. Sitten se kuullostaa kidutukselta tuo toimintani.

Tilantarpeeseen kaadetut, mutta silti niin hienoja puun poikasia.

Työmaan vieressä on autokatos, jonka toisella puolella keskellä pihaa on iso mänty, yksi pihan valtijoista. Työni jälkeen valtijan alla oli vastikään sataneella lumella paljon pieniä kaarnan paloja. Tuullut ei yhtään, siitä kaarnat eivät voineet lähteä. Tikka kenties, naputusta jostain risuja polttaessa kuului. Kovasti vaan nuo kaarnan palat vaikuttivat kyyneleiltä.

Evo Harjupolku

Evon retkeilyalue Hämeen Lammilla tarjoaa vaellureitistöä moneen makuun. Maanantaina 14.10-13 kävelimme Harjupolun, joka on noin kolmekilometrinen paitsi vaihtelevan maaston myös vaihtelevan luonnon tarjoava luontopolku.

Lähdimme Syrjänalusen laavulta, jonka lähellä, parinsadan metrin päässä, on autoille tilaa. Harjupolulle kyllä pääsee kävelemälläkin esim. Evokeskukselta. Suurin osa polkua kulkee korkean harjun päällä, josta välillä näkyy kauemmaksikin. Luonto on mukavaa, kasvistossa omaleimaisuutta ja luontopolun infotaulut antaa tietoa. Harjun päästäpäähän kulkemisen jälkeen tuo vaihtelua jännät suohetteiköt ja upea lähdepaikka.

Vaikka loppukesä ja tämä syksy ovat olleet kuivia, niin täällä tuntuivat järvien pinnat olevan korkealla. Miksiköhän? Oikein oli Evolta Syrjänaluseen menevälle tielle oli noussut vesi. Olisikohan majavilla jotain osuutta asiaan, vai pitääkö alueen lähdepohjaisuus veden tasaisesti ylhäällä. Mukava ihmettelyn kohde, jolle emme syytä selvittäneet.

Toinen kelpo havainto oli ympyräinen kääpä, josta kuva ohessa. En ole aikaisemmin nähnyt tuollaista puun alla olevaa käävän itiöemää, jonka alaosan, pillistön muoto oli lautasmainen ja käävän pinta muodosti siis renkaan. Kaatuneen koivun alla se kasvoi.

Harjupolun kiertämiseen meni meillä parisen tuntia, vaikka erityistä taukoa emme pitäneet. Pienet pysähdykset ja vaativahko maasto vei aikaa. Hautjärven luona kävelimme hieman harjaan, kun Ilves-reitin tassun kuvat veivät mennessään tietä pitkin pohjoiseen. Tulkitsimme uuden "Luontopolku" -kyltin väärin, siihen olisi toivonut pieniä suuntanuolia tekstin päihin.

Suosittelen Harjupolkua päiväretken kohteeksi lämpimästi sen monipuolisuuden vuoksi.

 

Sähkö vs öljy

Kovasti hämmentää ekologisuus rakennusten lämmittämisessä ja auton liikuttamisessa. Tuoreissa rakennusten energiatodistussäädöksissä eri lämmitystavoille annetaan kertoimia. Kertoimet suosii uusiutuvia polttoaineita ja kaukolämpöä - ok. Öljylämmitys saa neutraalin kertoimen yksi ja sähkö 1,7. No joo, sähköä pitää tietenkin tuottaa jotenkin eikä kaikki tuotantomuodot ole kovin ympäristöystävällisiä. Esim. HS uutinen.

Mutta sitten autot. Sähköautoa pidetään - ainakin yleensä mediassa - parempana kuin öljypohjaisia polttoaineita käyttäviä. Siis päinvastoin kuin rakennuksissa. Jopa niin, että verotuksessa sähköauto saa etua (trafin tiedote) "öljyautoihin".

Miksi tämä ihmettely LUONTOSI -blogissa? Molemmissa on käsittääkseni kyse ympäristöystävällisiin valintoihin ohjaamisesta. Jotta maailma pelastuu! Mutta kovin eri suuntin nämä vetää... vai mitä?

Pahkat

Ilmeisesti puihin tulevien pahkojen syntysyitä ei oikein tunneta. On tietysti hankala tutkia sattumanvaraisesti tapahtuvaa kasvuprosessia. Joissakin lähteissä ajatellaan ainakin yhtenä syynä olevan jokin vaurio ja vauriokohtaan vaikuttavat ulkopuoliset tekijät kuten bakteerit tai hyönteiset. Myös geneettisellä perimällä taitaa olla vaikutusta.

Jos pahka on kehityshäiriö tai solujen jakautumisen häiriö, tulee mieleen ihmisen syöpä. Ja eikös syöpiin vaikuta niin geenitekijät kuin ulkoiset tekijät, mitä sisäämme ahtaamme (mm. lisäaineet) ja mitä ympäristöstä kehoomme siirtyy (ilman epäpuhtaudet mm. tupakka, asbesti, radioaktiivisuus). En ole kuullut, että syöpä tulisi haavasta, vaikka kai virusten aiheuttamia reaktioita ihmisessä ei oikein tunnetakaan. Voisiko puilla olla samantapainen syy-yhteys; maaperässä on jotain epäsopivaa, jonka puu "syö" tai ilman epäpuhtaus laukaisee häiriöalttiille kasvun poikkeaman.

Mitäpä, jos puu vain haluaa olla erilainen. Jos taiteellinen koivu ilmaisee itseään muodostamalla patin sopivaan kohtaan kehoaan. Jospa pahka on viesti muille?

Viereinen pahka on kuvattu Torronsuon kansallispuiston läheisyydessä Tammelassa. Se on noin 4 metriä korkealla ja varsin ohuessa, n. 10 cm paksussa, koivussa. Muuhun rungon osaan verrattuna pahka on tosi moninkertainen.

Pahka asiaa katsellessani löysin mielekiintoisen sivun puiden erikoismuodoista: http://www.metla.fi/julkaisut/mt/670/

Erärenki

Maan kohoaminen, mistä maa?

Kun maa kohoaa, Suomessa vissiin 1-9 milliä vuodessa, niin mitä menee maahan tilalle? Harveneeko maa tiheydeltään? Meneekö maahan ilmaa tai vettä tilalle. Vai lististyykö maa jostain päin niin, että täällä se litistyvä tilavuus on hyväksikäytettävissä?

Toisinpäin voin kysyä, mitä tapahtui, kun jää jääkaudella maata alaspäin painoi eli mistä painalluksesta se nyt kohoaa? Putkahtiko tuolloin vaikka päiväntasaajalle kupla, kun jäämassa runnoi maata painollaan?

Oisipa kiva tietää.